SVT KOHTAUS JOKA MUUTTUI FLIMMERIKSI

 Kolmen vuoden ja viimeisimmän (neljännen) ablaation jälkeen sain viime perjantaina tosi ikävän SVT takykardia kohtauksen. 

Pulssi oli useamman tunnin ajan 220. Ambulanssi ja ensiapu eivät saaneet tippaa pariin tuntiin. Kunnes vihdoin anestesialääkäri ultran kanssa tutkimalla löysi verisuonen ja saivat tipan.

Onneksi Adenosiinilla pulssi putosi hieman mutta siellä olikin Flimmeri "alla". Sen jälkeen pulssi oli 4 tunnin ajan 150-160 kunnes äsken tehtiin Kardioversio. Täytyi odottaa se 6 h ruokailusta. 

Mutta mikä taivaallinen olotila 🙏

Sitä ne  kai lukuisat lisälyönnit enteili viime kuukauden aikana,  tiedä häntä 😪

Lisälyönnit ja Koronarokote

Onko tosiaan sattumaa vai mistä johtuu, mutta rokotusten (Pfizer) jälkeen lisälyönnit ovat lisääntyneet todella paljon. Jopa niin, että oli pakko hakeutua lääkäriin, olo oli niin epämiellyttävä. Vaikeutti keskittymistä ja sitä kautta työn tekoa. 

Paineet nousivat  105/179 mutta pulssi ei onneksi noussut, oli vain 64. Mikä on hyvä koska ennen viimeisintä ablaatiota, se oli yli 200 kohtauksissa. 

Mikä lie tämä juttu ? Minun ei ole tarvinnut ottaa beetasalpaajaa kuin hyvin satunnaisesti mutta nyt on sitäkin pitänyt ottaa enemmän. Sain myös nopeavaikutteisemman Propralin 10 mg nyt auttamaan tilannetta.

Mielelläni kuulisin, on teillä kokemuksia rokotteista tai muuten mikä provosoisi lisäreille ?

Autoillessa olen myös huomannut, että näitä tulee enemmän ?

Vuosia kuluu, 13 vuotta näiden ongelmien parissa. Välillä paremmin, välillä huonommin. Mutta miten selkeä vaikutus mielialaan heti kun tilanne menee huonompaan suuntaan. Vaikka vielä ei niin paha mitä se aikaisempina vuosina on ollut. 

Harmittaa vaan... kaikesta huolimatta

Hyvää syksyä !

Hiljaisuus tyytyväisyyden merkki ?

Olinkin saanut muutaman kommentin, mitä minulle kuuluu, kun ei ole kuulunut ? Onko hiljaisuus merkki, että kaikki on hyvin vai onko kiireinen elämä vienyt kaiken energian ? Ehkä näitä molempia voidaan pitää selityksinä :)

Viimeisin ablaatio 2 v. Sitten oli tiukka kokemus mutta se toi apua ja ensiapukäyntejä ei ole ollut sen jälkeen. Päivittäiset lisälyönnit kuitenkin jatkuvat, toisinaan enemmän tai vähemmän. Niiden kanssa on kuitenkin pystynyt elämään ja olemaan. 

Sitä edellisen ablaation vaikutus kesti n. 6 vuotta, mutta toivotaan että tämä kestäisi loppuun saakka.

Olen seurannut ja todennut, miten monia nuoria kärsii näistä sydänongelmista eivätkä välttämättä saa apua. Se on surullista kun ajatellaan miten se voi vaikuttaa elämän laatuun. 

Miten yksin tavallaan ollaan näiden ongelmien kanssa.  Hyvä hoitosuhde tutun ja hyvän sydänlääkärin kanssa olisi ensiarvoisen tärkeä. 

Esim. Minä en ole sydänlääkäriä sen ablaation jälkeen nähnyt, ei yhtään tarkistusta tai varmistusta miten menee ?

Toivon, että jokainen saisi apua kun sitä tarvitsee js pystyisi elämään suht normaalia elämää. Sydämen hyvinvoinnilla on niin suuri merkitys meidän elämänlaatuun.

Syksyisin terveisin ❤

Hyvää Joulua ja terveyttä kaikille 2020

Hyvää Joulua kaikille 🎄❄🎁

Lahja jota varmaan kaikki toivomme, on terveyttä !
Mutta koska se ei ole aina meidän käsissämme, täytyy joskus vaan tyytyä kohtaloon.

Yritetään löytää pienistäkin asioista ilon aiheita, ehkä siten jaksamme kohdata terveydelliset haasteemme.

Onnellista Uutta Vuotta 2020.

Nuorten sydämen häiriöt

Olen huomannut miten nuorempien, varsinkin naisten rytmihäiriöt ovat todella yleisiä. Seuraan Facebookissa Rytmihäiriöryhmää ja esim. Siellä olen törmännyt asiaan. Mistä sitten johtuu kyseinen asia, on vaikea sanoa.

Itse näin kypsemmällä iällä vaan tunnen paljon myötätuntoa heitä kohtaan. Nuoria, elämä edessä ja mitä ikävämpiä sydänvaivoja. En halua asiaa voivotella, mutta heidän kirjoituksista näkee ja tuntee sen ahdistuksen määrän. Moni ei voi liikkua ja urheilla, matkustella, käydä jopa töissä. Senhän moni saa kuulla lääkäriltään, että harmittomia ne ovat, kun käyvät tutkituttamassa rytmihäiriöitä, mutta todella elämää rajoittavia asioita ne kuitenkin ovat.

Tuokin ryhmä antaa sitä vertaistukea, jota varmaan me kaikki kaipaamme. Tämän blogin aikoinaan perustin myös siinä mielessä.  On mukavampaa murehtia yhdessä ja huomata, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa.

Niinpä kiitänkin teitä jotka olette seuranneet blogiani. En ole kovin ahkeraan enää kirjoittanut, ehkä siksi että sydän on hieman rauhoittunut.
Toisinaan kun luen kirjoituksiani, tuntuvat ne jopa vierailta. Ehkä siksi, etten muista enää niin yksityiskohtaisesti kaikkia huonoja päiviä, hetkiä ja tapahtumia. Tämä on ollut tavallaan kuin sydänpäiväkirja, ei sydän suruista vaan siitä miten tämä elämä, ei niin kiltin sydämen kanssa onnistuu.

Hyvää Joulun odotusta, huomenna on ensimmäinen adventti.
Nautitaan jokaisesta päivästä ❤

Jokainen päivä sydän mielessä

Sydänterveydestä puhutaan paljon, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyisi syödä oikein, liikkua riittävästi, nukkua hyvin jne. Kuullostaa helpolle, mutta ... joskus ei vaan jaksa. Miltä sinusta tuntuu ?

Ei ole sellaista päivää
etteikö olisi lisälyöntejä ja mielessä joka päivä se, että milloin tulee lähtö ensiapuun. Vaikka viimeisestä kerrasta on yli vuosi, silti se on niin tuoreena mielessä.

Pelko siitä miten siinä käy, saadaanko tilanne hallintaan. Nyt kun kohtauksia ei ole ollut, jännittää sekin millainen tulee olemaan ensimmäinen tämän viimeisimmän ablaation jälkeen. Koska aina ablaatio muuttaa sydämen johtoratoja ja sitä mukaa sen käyttäytymistä.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se vähän menee.

Facebookista löysin ryhmän rytmihäiriöistä kärsiville, kurkkaa sivustolle jos kiinnostaa. Ei ole minun perustama ryhmä.

Iloa syksyyn kaikesta huolimatta, nautitaan niistä pienistä asioista :)

Päivä kerrallaan

Pitkästä aikaa  ..ilmeisesti kun olotila on suhteellisen ok, unohdan blogini 😂
Se onkin ollut väylä purkaa tuntoja silloin kun tilanne on ollut hankala.
Ei pitäisi ajatella, mutta nyt kuitenkin tuli mieleen, että siitä on vähän yli vuosi, kun sain viimeisimmän pahan rytmihäiriökohtauksen. Jos ei lasketa sitä, mikä aiheutettiin heinäkuun ablaatiossa ilmeisesti tarkoituksella.
Pitäisi siis olla tyytyväinen, että ablaatiosta oli siis apua, kohtaukset ovat olleet poissa. En vaan, ehkä osaa vielä aidosti iloita. Päivittäiset lisälyönnit pitävät siitä huolen, että ne muistuttavat pahimmasta mahdollisuudesta. Viimeisin ensiapukäynti vuosi sitten on kirkkaana vielä mielessä, ei se unohdu näköjään ihan heti ??

Summa summarum, näillä mennään eteenpäin. Vaikka kaikki suht ok, rajoittaa se kuitenkin edelleen elämää, en uskalla suunnitella matkoja kauas sairaaloista yms.
Mietityttää, millainen tulee olemaan ensimmäinen kohtaus tuon ablaation jälkeen, kun ei ole vielä kokemusta miten ablaatio vaikutti sydämeen...turhaa ehkä miettiä mitään etukäteen..

Aurinkoista kevättä kaikille, toivottavasti teillä sydän sykkii paremmin ja antaa rauhan nauttia elämästä.